Me Isoveen kanssa tykätään leivästä. Ranskassa ei olla ollenkaan saatu ruisleipää mutta ei se mitään. Täällä kuuluu joka aamu hakea leipä leipomosta ja syödä se päivän aikana kokonaan. Jos ei jaksa, niin seuraavana päivänä leipä onkin jo kovaa, eikä sitä syö muut kuin Pikkusiukku, joka tykkää imeskellä ihan kaikkia kannikoita.
 |
| Léontine |
Leipä, jota joka aamu haetaan
la boulangeriesta, on pitkulainen patonki, tai siis ranskan kielellä
la baguette. Patonki on kovaa ulkoa ja pehmeää sisältä, tosi hyvää. Melkein aina niitä ostetaan kerralla kaksi. Ja ehkä haetaan vielä myöhemmin yksi lisää. Aikuisetkin tykkää patongista, mutta aina syödessään ne kauhistelee että taas syötiin näin paljon valkoista leipää. Onkohan ruskea parempi leivän väri kuin valkoinen?
 |
| Léonie |
Meidän leipomosta saa patonkeja tosi monia erilaisia. Niillä on kaikilla omat nimetkin. Parhailla patongeilla on tyttöjen nimet. Ne on Léontine ja Léonie. Ne ei ole valkoisia sisältä vaan vaaleanruskeita ja niissä on siemeniä.
Leipomossa myydään myös herkkuja, vaikka suklaaviinereitä ja rusinaviinereitä. Niiden nimet on
le pain au chocolat ja
le pain aux raisins. Mä ja Isovee haluttais niitä joka päivä. Mutta Isoveen äiti on eri mieltä. Isoveen mummu ja vaari kumminkin haluaa joka päivä croissantit, joten niitä mekin saadaan. Vadelmahillon kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti