Luola on la grotte

Ranskassa on maan päällä paljon nähtävyyksiä mutta on niitä myös maan alla. Maan alta on löydetty luolia, jonne pääsee sisään kun ostaa lipun. Jotkut luolat on tippukiviluolia ja toiset ihan tavallisia. Ne voi olla monta miljoonaa vuotta vanhoja.

Me mentiin autolla yhteen paikkaan, jossa pääsi tippukiviluolaan. Siellä ei tarvitse pelätä että tippuu kiviä päähän vaan ne on tippukiviä kai siksi että niistä tippuu vettä. Vähän ne näytti kyllä jääpuikoilta paitsi että jääpuikkoja ei voi kasvaa maasta ylöspäin tai ainakaan en ole nähnyt. Aikuiset sanoi että sadassa vuodessa tulee sentti tippukiveä. Onko sata vuotta paljon?

Ylös menijöille siniset portaat, alas menijöille keltaiset!

Tippukiviluola oli paljon isompi kuin meidän talo tai ehkä jopa yhtä iso kuin joku kirkko tai jäähalli. Kattoa ei melkein voinut edes nähdä, varsinkin kun siellä oli pimeää.

Ulkona satoi ja oli varmaan yhtä kylmä kuin tippukiviluolassa. Aikuisia harmitti kun ne ei päässeet kävelemään luolan jälkeen kaupunkiin joka oli ihan muurien ympäröimä. Annettiin Isoveen kanssa niiden ottaa vähän valokuvia ja sitten päästiin kotimatkalle autopäikkäreille!

Patonki on la baguette

Me Isoveen kanssa tykätään leivästä. Ranskassa ei olla ollenkaan saatu ruisleipää mutta ei se mitään. Täällä kuuluu joka aamu hakea leipä leipomosta ja syödä se päivän aikana kokonaan. Jos ei jaksa, niin seuraavana päivänä leipä onkin jo kovaa, eikä sitä syö muut kuin Pikkusiukku, joka tykkää imeskellä ihan kaikkia kannikoita.

Léontine

Leipä, jota joka aamu haetaan la boulangeriesta, on pitkulainen patonki, tai siis ranskan kielellä la baguette. Patonki on kovaa ulkoa ja pehmeää sisältä, tosi hyvää. Melkein aina niitä ostetaan kerralla kaksi. Ja ehkä haetaan vielä myöhemmin yksi lisää. Aikuisetkin tykkää patongista, mutta aina syödessään ne kauhistelee että taas syötiin näin paljon valkoista leipää. Onkohan ruskea parempi leivän väri kuin valkoinen?

Léonie

Meidän leipomosta saa patonkeja tosi monia erilaisia. Niillä on kaikilla omat nimetkin. Parhailla patongeilla on tyttöjen nimet. Ne on Léontine ja Léonie. Ne ei ole valkoisia sisältä vaan vaaleanruskeita ja niissä on siemeniä.

Leipomossa myydään myös herkkuja, vaikka suklaaviinereitä ja rusinaviinereitä. Niiden nimet on le pain au chocolat ja le pain aux raisins. Mä ja Isovee haluttais niitä joka päivä. Mutta Isoveen äiti on eri mieltä. Isoveen mummu ja vaari kumminkin haluaa joka päivä croissantit, joten niitä mekin saadaan. Vadelmahillon kanssa!

Kaasuhella on la cuisinière à gaz

Ranskassa on keittiöt taloissa ihan niinkuin Suomessakin. Samanlaista kuin kotona ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi hella on ihan toisenlainen kuin Isoveen kotona. Kotona hellasta kuuluu piip kun se menee päälle. Täällä Ranskan kodissa hella pitää sytyttää tuleen ja tulen päälle pannaan kattila. Kerran tuli jäi päälle kun käytiin ulkona. Sitä ei kai muistettu puhaltaa lähtiessä sammuksiin. Aikuiset kauhistelivat ja kääntelivät nappuloita. Kuitenkin ne tykkää siitä hellasta tosi paljon. Sillä kiehuu nopeasti kaikki. Se on la cuisinière à gaz.

Ranskassa voi syödä ravintolassakin. Ravintola on le restaurant. Myös brasseriessa tai bistrossa saa ruokaa. Niissä on vähän eri ruokia tarjolla ja ne on erilaisia muutenkin. Älkää kysykö miten. Aikuiset sanoo että on kamalan vaikea muistaa koska niistä saa ruokaa ja koska ne on kiinni. Jos kaikki ravintolat on kiinni ja kaupatkin, niin kuin sunnuntaina joskus päivällä, tulee kauhea nälkä. Ranskassa on aina nälkä väärään aikaan.

Kerran mentiin ravintolaan ihan oikeaan aikaan illalla. Paitsi tosi aikaisin, niin ettei siellä ollut ollenkaan muita ihmisiä. Isoveen äiti sanoi että ranskalaiset ihmiset on vasta tulossa. Ja silti oltiin siellä melkein lasten iltapesuaikaan. Pikkusiukku konttasi ympäri ravintolaa ja Isovee etsi pöytien alta aarteita. Sitten tuli ruoka. Isovee luuli, että se saa sushia, koska Isoveen äiti sanoi, että Isoveen kala on le loup de mer ja se tarkoittaa suomeksi "merisusi". Mutta ei se ollut sushia. Sen kalan nimi oli meribassi. Miksi annetaan semmoinen nimi kalalle, jos se ei olekaan susi?

Valokuvaaja on le photographe

Kun ollaan matkalla, käydään katselemassa paikkoja. Ne on nähtävyyksiä. Tai näyttelyitä. Mentiin tänään Isoveen ja muiden kanssa valokuvanäyttelyyn. Näyttelystä oli juliste, jonka Isoveen äiti oli nähnyt.

Matkan sinne näyttelypaikkaan piti olla tosi lyhyt, mutta ei se ollut. Isoveen isi piirsi Isoveen kaupunkikarttaan ruksin, vaikka ei olisi saanut. Isovee itki melkein koko matkan näyttelyyn, koska kartassa oli ruksi ja myös, koska kartta meni ryppyyn.

Valokuvanäyttelyssä ei olisi saanut kuvata, vaikka ensin sanottiin, että saa. Isoveen äiti otti kuvia. Sitten näyttelyn täti sanoi, että kuvaamiseen voi kysyä lupaa siltä valokuvaajalta, koska se istuu takapihalla.  Valokuvaaja on le photographe. Ei me kysytty kun ei enää otettu kuvia. Isoveen äitiä harmitti kotona, että se ei mennyt sen valokuvaajasedän luokse ja kysynyt, voiko se tulla kuvaan meidän kanssa. Mua ei harmittanut. Kyllä se oli ottanut hyviä kuvia, mutta se ei ole telkkarista tuttu niin kuin lentokonemies.

Kilpikonna on la tortue

Ranskassa on paljon eläimiä. Kaikki ei ole samoja kuin Suomessa. Ei ainakaan Isoveen kotona pihassa ole kilpikonnia! Mutta nytpä on. Talvella ne on horroksessa ja aurinkoisella lämpimällä säällä ne herää. Kilpikonna on ranskaksi la tortue.

Meidän uuden kodin kilpikonnia pitää syöttääkin. Tänään Isovee vei niille taas salaattia. Aikuiset sanoo ettei niitä saa kantaa paikasta toiseen. Ainakaan lapset. Mutta kun ne on niin hitaita itse menemään. Ehkä ne haluaisi kyydin.

Muitakin eläimiä täällä on. Ainakin aitauksissa. Me mentiin katsomaan pupuja (le lapin), vuohia (le chèvre), marsuja (le cochon d'Inde), hanhia (l'oie) , kanoja (le poulet), lampaita (le mouton), sikoja (le cochon), lehmiä (la vache), laamoja (le lama) ja alpakoita (l'alpaga) lasten eläintarhaan.

Siellä käskettiin olla kiltisti ja katsoa eläimiä rauhallisesti. Niitä sai silittää ja antaa niille jyviä. Mutta ei saanut ajaa takaa. Joskus siellä saa syöttää vasikoita tuttipullosta, nyt ne oli ehkä nukkumassa.

Siellä oli myös leikkipuisto!

Lentokone on l'avion (ja pääministeri on le Premier ministre)

Ranskaan pääsee lentokoneella. Kyllä pääsee autollakin, mä ja Isovee kysyttiin äidiltä, mutta kyllä lentokone on jännempi. Siellä voi olla pilvessä ja näkee pieniä taloja.

Arvatkaa mitä. Kun me mentiin Pariisiin, lentokoneeseen tuli telkkarista tuttu mies. Isoveen isi sanoi sille jotain veroista, en ymmärrä. Mutta koska olin nähnyt sen telkkarissa, mietin että hienoa mennä samaan kuvaan. Voin sitten vanhana muistella, että näin sellaisen tunnetun henkilön! Tässä on meidän kuva!

Ranskassa mentiin ensin Pariisiin, jossa on Eiffel-torni. Osaan piirtää sen ja Isovee kanssa. Ennen kuin me lähdettiin, Isovee piirsi kirjan jonka nimi on Mato menee Ranskaan. Siinä mato menee Ranskaan koska miettii että saa sieltä paljon uusia kavereita. Ja niin se saakin. Ja se leikkii niiden kanssa koko päivän iltaan saakka. Siinä kirjassa on Eiffel-tornikin.

Ei me kuitenkaan menty Pariisiin. Vaan toiseen lentokoneeseen. Nyt me ollaan Perpignanissa. Kyllä tääkin on Ranskassa, koska kaikki puhuu ranskaa. Paitsi jotkut ei. Isoveen äiti sanoi, että kieli on katala. Vai oliko se katalaani?

Matkalaukku on la valise

Matkalle pakkaaminen on sellaista, että tehdään pitkä lista ja avataan tyhjä matkalaukku keskelle olohuonetta. Sitten juostaan ympäri taloa. Isoveen äiti tekee niin. Mutta me Isoveen kanssa ei. Muistetaan kyllä muutenkin mitä leluja otetaan. Pikkusiukku ei osaa pakata edes leluja. Ehkä täytyy vähän auttaa. Muuten se ottaa meidän lelut ja rikkoo ne.

Matkalaukku on la valise. Isoveen Muumi-reppu ei ole matkalaukku.

Lähdettäis jo!

Tiistai on mardi

No Hapsu tässä moi! Siis haikara, tällanen melkein valkoinen ja punaiset jalat ja punainen nokka. Oon tullut Ranskasta joskus, en muista koska. Nyt palaan sinne. Ainakin käymään. Ajattelin että nyt saa riittää, kun taas satoi lunta ja hukkasin lapioni joka tuli jo kerran esiin lumen alta. Isoveenkin lumilapio hukkui. Sen päälle putosi katolta lumivyöry.

Lähden siis Ranskaan Isoveen kanssa. Se on mun paras kaveri. Sitten sinne tulee myös Isoveen sisko, Pikkusiukku. Ja niiden äiti ja isi. Ne sanoo että nyt on hyvä aika mennä, kun Ranskassa ei ole enää kylmä ja siksi voi jättää talvihaalarit kotiin.

Ranskassa puhutaan ranskaa. En enää muista sitä paljon. Isoveen kanssa lauletaan lauluja ja osataan me kyllä viikonpäivätkin:

Maanantai on lundi

Tiistai on mardi

Keskiviikko on mercredi
Torstai on jeudi

Perjantai on vendredi

Lauantai on samedi

Sunnuntai on dimanche

Kerron myöhemmin mitä siellä Ranskassa tehdään! Heippa!